Koska yläkerran herran ei sitten lunta antanutkaan, niin lähistön setä toi koneensa tontilla ja siitähän sotku seurasi...
Siinä lähti entiset kasvimaat ja kannot ja kauhea, kauhea määrä kiviä! Minä polttelin roviota sillä välin, kannoin kilpaa kaivurin alta oksia pois poltettavaksi enkä sen tarkemmin kerennyt seurata mitä tekee. Mutta jossain vaiheessa siirsi sen punaisen aitankin syrjään uudelle paikalle odottamaan päivää tulevaa. Tässä tasoittelee tulevaa autokatos paikkaa. Huomaattehan, että ne kaikki pensaat ja pehkot ovat tipotiessään!
Kyllä tuli aakeeta kuin pohjanmaalla melkein kerta laakista!
Vähän ihmettelin, että minne ne kannot ja kivet hävis yhtäkkiä, iso kasa oli ja sitten olivat hävinneet. No, tämä ammattimies oli maisemoinut ne tuonne metsikköön. Sellainen uusi pikkurinne sinne tuli ja toivoa sopii että varvikko kasvaa äkkiä päälle. Tai sitten pitää minun auttaa Luojaa ja kylvää sinne vaikka niittykukkia ensi kesänä.
Tämän homman seurauksena oli isot rakot käteen ja multaset kumpparit.......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti