Onneksi lokakuu oli lämmin. Oikein kaunis syksy.
Jostain kumman syystä poltimme silti melkein koko syksyn kokkoa...
Harmi kun ei tullut otettua kuvaa kun kasa oli isoimmillaan. Siinä ois monen juhannuskokot jääneet toiseks.
Ensimmäiseksi aloitimme isosta. Siinä tosin piti olla apuvoimia jottei mökistä olisi tullut alta aikayksikön entistä.
Hyvinhän se meni. Ainoastaan antelli katolla kärsi oksan osumasta ja sen seurauksena vähän kanava hakusissa. Lokakuu meni sitten puita ja oksia kantaessa. Kädet venyivät ja hartiat kipeytyivät. Mutta puuta tuli. Tuntui että siitä loppua tulekkaan....
Onneksi naapurimme kärsii jonkin sortin puunhakkaamismaniasta ja hän tarjoutui tekemään halkoja. Nyt sitten meillä onkin monta metriä kaunista puupinoa. Ois se homma voinut tuntua meistä jossain vaiheessa aika puulta.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti